Kuivunut superpallo murenee käsiin

Säännöllisin väliajoin saamme lukea sankareista, jotka ovat tehneet elämässään täyskäännöksen.

Kaava on usein hämmästyttävän samanlainen. Ensin vauhti on kova ja ura kehittyy myönteisesti. Voisi kai sanoa, että eteenpäin mennään kevyesti pomppien.  Enemmän vastuuta, isompia yrityksiä, suurempi palkkapussi.

Ja sitten, usein ilman omaa syytä, elämältä putoaa pohja pois; yleensä oma tai läheisen vakava sairaus tai työpaikan menettäminen. Pomput pienenevät ja loppuvat vähitellen kokonaan. Sankari saa mahdollisuuden pysähtyä, reflektoida omaa elämäänsä.

Tehdään nyt sankaritarinasta kirja

Ja kas, elämässä ei olekaan tärkeintä työ ja ura, vaan perhe ja ihmiset ympärillä. No, mitä meidän sankarimme tekee. Hän on elämälle kiitollinen ja päättää kirjoittaa havahtumisestaan kirjan.

En ole lainkaan varma, ymmärtääkö hän siinä vaiheessa, että kaikkien ei tarvitse ensin mennä peräsuoli pitkällä seinää päin, jotta voisi oivaltaa jotain syvällisempää elämästä ja sen merkityksestä. Toisekseen en taida olla kovinkaan väärässä todetessani, että taidamme olla jok’ikinen tässä suhteessa samanlaisia sankareita.

Kuinka kauas pitää mennä, että ymmärtää olevansa lähellä?

Ihmisen osa (lue: johtajan osa) on etsiä ja löytää. Jokainen on matkalla. Osa meistä aloittaa johtajana kasvamisen taaempaa kuin toiset, mutta kaikki aloittavat takamatkalta. Kaikki eivät saa kodin perintönä hyvää itsetuntemusta ja tervettä minäkuvaa, vaan osa joutuu työstämään minuuttaan enemmän.

Se, että toimii ajattelemattomasti, ei ole sankaruutta. Tajuamme sen monasti kovan kautta, että työ ei ole ainoa tärkeä asia elämässä. Usein turhan myöhään.

Kuivunut superpallo ei pompi

Elämän haasteet ovat todellisuutta, mutta ihan joka seinään ei tarvitse päätään lyödä ymmärtääkseen, mikä on oikeasti tärkeää, mikä ei. Haasteet kuuluvat elämään, mutta niihin voi myös valmistautua.

Siksi on hyvä pysähtyä aika ajoin reflektoimaan omaa minää, uskomuksia, ajatuksia ja toimintamalleja. Kukaan ei kestä työelämän hellettä ja painetta ilman taukoja. Jos superpallo pääsee kuivumaan, se ei enää pompi, vaan murenee käsiin.

Picture of Sami Jalonen

Sami Jalonen

Emme voi olla kaikkea, mitä haluaisimme, mutta voimme olla paljon enemmän, kuin mitä olemme nyt.