Työ, ura ja kutsumus

Kuka minä olen? Tähän kysymykseen kiteytyy kaikki oleellinen pohdittaessa persoonaan liittyviä kysymyksiä työelämän näkökulmasta. Voimme sanoa olevamme mitä tahansa, mutta lopulta teot puhuvat puolestamme.

Minusta tulee minä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Jäädessään ilman muiden ihmisten läheisyyttää ja huomiota, ihmisestä ei tule ihminen. Minä syntyy, kehittyy ja muuttuu vuorovaikutuksessa. Siksi vuorovaikutuksen ja vuorovaikutustaitojen merkitystä ei tulisi väheksyä missään elämän vaiheessa. Ja tämä koskee myös ammatillista persoonaa, jota voi tarkastella esim. kolmesta seuraavasta näkökulmasta: kompetenssi, kommunikaatio ja kutsumus.

Kompetenssi

Yksinkertaistaen voidaan todeta, että tiedot saadaan lukemalla, taidot tekemällä ja vahvuudet synnyinlahjana. Kompetenssissa on kyse näiden osa-alueiden tiedostamisesta, ruokkimisesta ja oikeanlaisesta käyttämisestä. Osaamisen perustan tulisi aina olla jokaisen synnynnäisissä vahvuuksissa. Peter Drucker on todennut, että monet meistä uskovat tietävänsä missä ovat hyviä, mutta yleensä olemme siinä väärässä.

Tutkimukset osoittavat, että työntekijät, joilla on mahdollisuus keskittyä päivittäin omiin vahvuuksiinsa, ovat kuusi (6) kertaa todennäköisemmin sitoutuneita työhönsä ja kolme (3) kertaa todennäköisimmin he kertovat elämänsä olevan yleisesti ottaen erittäin laadukasta. Jos siis esihenkilöni huomio ensi sijaisesti vahvuuteni, mahdollisuus siihen, että minusta tulisi aktiivisesti sitoutumaton työntekijä, putoaa yhteen prosenttiin (Gallup: Streghts Finder II).

En voi olla kaikkea, mitä haluaisin olla, mutta voin olla paljon enemmän, kuin mitä olen nyt.

Kommunikaatio

Kommunikaatiolla tarkoitetaan tässä vuorovaikutustaitojen lisäksi kommunikaatiohalukkuutta. Kyse ei siis pelkästään ole taidosta ja kyvykkyydestä, vaan sydämen halusta; olenko kiinnostunut toisista ihmisistä.

Yksilökeskeinen ajattelu ei enää toimi. Sitoutuminen, vastuullisuus ja itseohjautuvuus edellyttävät syvempää ihmisten välistä vuorovaikitusta. Keskinäinen yhteys mahdollistaa jotain sellaista, mikä ei muuten ole mahdollista, kuten aito luottamus ja rakentava haastaminen.

Niin kauan kun työelämässä keskitytään vain vuorovaikutustaitoihin yksilön näkökulmasta, jää työelämän keskeiset haasteet, kuten sitoutumattomuus ratkaisematta. Mikäli vuorovaikutus nähdään kommunikaationa, lisää se automaattoisesti yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys puolestaan toimii parhaana mahdollisena alustana rakentaa tervettä yrityskulttuuria, jossa jokainen voi hyödyntää omia vahvuuksiaan.

Kutsumus

Onko sinulla työ, ura vai kutsumus? Näin Forbes otsikoi taannoin jutun, joka käsitteli työntekijöiden suhdetta omaan työhönsä. Kutsumus voi sanana olla suomalaisessa viitekehyksessä vieras. Se kuvaa varsin hyvin sitä pohdintaa, jota jokainen joutuu tekemään. Onko työlläni muutakin merkitystä, kuin siitä saatava rahallinen korvaus? Saanko tehdä jotain sellaista, mikä saa minut ”syttymään” kerta toisensa jälkeen?

Vaatimus työn merkityksellisyydestä korostuu nuorempien sukupolvien kohdalla merkittävästi asemasta ja toimialasta riippumatta. Työn merkityksellisyys (lue: kutsumustietoisuus) vievät meidän takaisin pohtimaan kysymystä minuudesta. Kun saan mahdollisuuden selvittää itselleni kuka minä olen, millainen minä olen ja mikä on minun arvoni ja merkitykseni, kysymys kutsumuksesta saa tarvittavaa syvyyttä. Jäljelle jää kysymys siitä, pystyvätkö yritykset vastamaan tähän tarpeeseen. Miten tukea työntekijää hänen polullaan kohti kypsempää minätietoisuutta?

Sami Jalonen

Sami Jalonen

En voi olla kaikkea, mitä haluaisin olla, mutta voin olla paljon enemmän, kuin mitä olen nyt.