Kaikki eivät maksa tietulleja

Muistan elävästi eräät kokkarit, joilla tapasin itselleni tuntemattoman henkilön. Juttutuokion päätteeksi vaihdoimme käyntikortteja, tai minä siis annoin omani, koska vastapuolella niitä ei ollut. Hetkeä myöhemmin huomasin hänen antavan käyntikortin jollekin toiselle. En ollut kortin arvoinen.

Siitä on kohta 35 vuotta, kun aloitin työelämässä. Ison osan siitä olen saanut toimia johtajana. Toimin aluksi mediamaailmassa noin 15 vuoden ajan. Se oli reipasta aikaa – yhden aikakauden loppu, toisen alku. Olimme siirtymässä kohti ”minä voin ja minulle kaikki heti nyt – aikaa.”

On asioita, joista voi näin jälkikäteen olla isosti iloinen. Toisaalta osa näyttäytyy oppirahoina, joita matkan varrella joutuu pakosti maksamaan. Olkoot ne vaikka eräänlaisia työelämän tietulleja.

Itsekeskeisyys on saanut viime vuosina aivan uusia muotoja. Jotkut ovat sitä mieltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa, koska usko instituutioihin ja ideologioihin on hävinnyt. Samaan aikaan puhutaan kuitenkin työyhteisöistä.

Voimmeko me, viimekädessä itsestämme kiinnostuneet ihmiset, muodostaa aidon yhteisön. Onhan itsekeskeisyys ja yhteisöllisyys pitkälti toistensa vastakohtia, mitä tulee esim. yhteiseen missioon, visioon ja arvoihin.

2000-luvun alussa oltiin suoria. Esim. oman verkoston rakentamisesta oli selkeät ohjeet. Sellaisiin ihmisiin ei kannata tuhlata aikaa, jotka vievät energiaa. Pitää tietää, kenestä on hyötyä ja kuka on rasite. Nykyään ollaan hienotunteisempia.

Johtajuutta on kahdenlaista, itsekästä ja epäitsekästä

Tätä vasten peilattuna, kuka enää haluaa olla johtaja. Tai jos haluaa, niin mistä syystä? Patrick Lencioni avaa tätä vaikeaa kysymystä hienolla tavalla kirjassaan MIKSI? Tuohon sanaan kiteytyy kirjan esittämät kaksi motiivia olla johtaja.

Ensimmäinen motiivi on se, että koen ansainneeni johtajan paikan ja haluan huomiota, asemaa, valtaa ja rahaa. Toinen motiivi on halu palvella ihmisiä, tehdä jotain hyvää ihmisille, joita johdan.

Näistä kahdesta motiivista olla johtaja vain jälkimmäinen on todellista johtajuutta. Puhtaasti itsekkäistä syistä saatu johtajuus ei ole johtajuutta ensinkään, vaan jotain aivan muuta.

On niitä, jotka ei eivät vielä ole maksaneet riittävästi tietulleja. He kaahailevat tullivapailla pikkuteillä. Mikäli haluaa menestyä johtamisen valtateillä, on taivuttava maksamaan myös siitä koituva hinta. Palveleva johtajuus ei ole vaihtoehto, vaan kaikki aito johtajuus on palvelevaa johtajuutta. Hyvän tekeminen johtajana tuo merkitystä myös hänelle itselleen.

Sami Jalonen

Sami Jalonen

Palveleva johtajuus ei ole vaihtoehto, vaan kaikki aito johtajuus on palvelevaa johtajuutta.